Puunkorjuun kannattavuuden riippuvuudet

Puunkorjuu on pienen voittomarginaalin toimiala. Urakointihinnan jouston ollessa pieni, määräytyy kannattavuus käytännössä korjuukaluston tuntikustannuksen ja työn tuottavuuden suhteen perusteella.

Puunkorjuu on pienen voittomarginaalin toimiala. Tiukan kilpailutuksen ja asiakastahon jatkuvan kustannusjahdin vuoksi on urakointitaksoissa käytännössä hyvin pieni liikkumavara. Urakointihinnan jouston ollessa pieni, määräytyy kannattavuus käytännössä korjuukaluston tuntikustannuksen ja työn tuottavuuden suhteen perusteella. Asiaa voi havainnollistaa kolmiolla, jonka kärkiä kuvaavat konekustannus (€/h), korjuutyön tuottavuus (m³/h) ja urakointihinnat (€/m³). Kaikki kolme tekijää ovat keskenään riippuvuussuhteessa, ja mikä tahansa tekijöistä voidaan laskea kahden muun tekijän avulla, tarkasteltaessa kannattavan toiminnan kriittistä pistettä.

Kolmen tekijän keskinäistä riippuvuutta voi kuvata seuraavilla esimerkeillä:

• Koneen tuntikustannus on 100 €/h. Tietyllä keskijäreydellä (tai metsäkuljetuksen ajomatkalla) urakointihinta on 4 €/m³. Korjuutyön tuottavuus tulee olla vähintään 25 m³/h, jotta koneen tuntikustannus tulee katettua.
• Jos koneen tuntikustannus suurenee, tulee tuottavuuden kasvaa vähintään samassa suhteessa, jotta urakointia voidaan tehdä entisillä urakointihinnoilla
• Jos tuottavuus paranee, on tuntikustannuksenkin varaa kasvaa, mutta suhteellisesti vähemmän, jotta kannattavuus säilyisi tai paranisi.
• Jos esimerkiksi kilpailutuksen vuoksi urakointihinnat laskevat, se on pystyttävä kompensoimaan joko pienemällä tuntikustannuksella tai suuremmalla tuottavuudella (tai molemmilla).
• Jos urakointihintoihin on neuvoteltavissa korotus, sillä voidaan kattaa kohonnut tuntikustannus tai korjuuolosuhteista johtuvan tuottavuuden laskeminen.

Koska urakointihintojen korotus on käytännössä vaikeaa ja ostojen hinnat on jo todennäköisesti pyritty minimoimaan, on ratkaisuja etsittävä muista keinoista. Korjuutyön tuottavuus on näistä ensimmäinen. Kuljettajan osaaminen on avainasemassa ja sitä voi edistää mm. oikeiden työmenetelmien koulutuksen lisäksi myös kannustavalla palkkauksella.

Toinen mahdollisuus liittyy tuntikustannuksen pienentämiseen. Vaikka euromääräisiä yksikköhintoja ei pystytä alentamaan (inflaation kiihtyessä kehitys on lähtökohtaisesti päinvastainen), tuntikustannusta on kuitenkin mahdollista alentaa muilla keinoilla. Tällaisia voivat olla mm. kaluston käyttöasteen kasvattaminen, investointien parempi suunnittelu ja toiminnan järkeistäminen (vältetään eri vaiheissa syntyvää tehottomuutta ja hukkaa).